Huhtikuun 30. päivänä 2025, Israelin itsenäisyyspäivän aattona, raju metsäpalo riehui valtatie 1:n varrella, joka yhdistää Jerusalemin, Israelin ikuisen ja hengellisen pääkaupungin, sekä Tel Avivin, vilkkaan rannikkokaupungin. Palo syttyi noin 25 kilometriä Jerusalemista Tel Aviviin päin ja nielaisi noin 2 000 hehtaaria (20 miljoonaa neliömetriä) koskematonta metsää. Ihmeen kaupalla siviilit säästyivät vahingoilta, mutta 21 loukkaantunutta palomiestä sai lieviä vammoja taistellessaan liekkejä vastaan.
Salamannopeasti levinnyt palo
Kuiva sää ja puuskittaiset tuulet lietsoivat palon leviämään hurjaa vauhtia. Silminnäkijät kuvasivat, kuinka liekit kohosivat 50 metrin korkeuteen, värjäten taivaan pelottavalla oranssilla hehkulla. Videot tallensivat, miten tiheät metsät roihahtivat ilmiliekeihin minuuteissa. Tuhoutunut alue, noin 2 000 hehtaaria eli noin 4 942 eekkeriä, kattoi mäntymetsiä, oliivilehtoja sekä harvinaisia kasvilajeja, aiheuttaen merkittävän ekologisen menetyksen. Palo uhkasi myös läheisiä kyliä, mutta pelastustoimet pitivät sen kurissa.
Urhea taistelu liekkejä vastaan
Yli 120 miehistöä, tukenaan helikopterit ja lentokoneet, jotka pudottivat vettä ja palonestoaineita, työskentelivät läpi yön sammuttaakseen palon. Vaikea maasto, täynnä kumpuilevia kukkuloita ja tiheitä pensaita, hankaloitti pelastustöitä. Silti pelastajat estivät paloa leviämästä asuinalueille ja valtatie 1:n kriittiseen infrastruktuuriin, joka on elintärkeä väylä Jerusalemin ja Tel Avivin välillä.
21 loukkaantunutta palomiestä, jotka kärsivät pääasiassa savumyrkytyksestä ja pienistä palovammoista, hoidettiin nopeasti läheisissä sairaaloissa, ja heidän tilansa oli vakaa. Heidän rohkeutensa saivat asukkailta varauksetonta kiitosta.
Luonnon ja kulttuurin menetys
Palo tuhosi alueita, jotka ovat paitsi luonnonkauniita myös syvästi merkityksellisiä Israelin kansalle. Jerusalemin läheisyys, sen pyhät kukkulat ja ikiaikainen historia, tekee seudusta ainutlaatuisen.
Palon nielaisemat metsät olivat koti lukuisille eläimille, kuten linnuille ja pienille nisäkkäille, ja niiden elinympäristöjen palautuminen vie vuosia. Itsenäisyyspäivän aaton ajoitus lisäsi tapahtuman raskautta, sillä palo varjosti kansallista juhlaa ja muistutti, miten haavoittuvaisia ovat jopa maan elintärkeät alueet.
Traagisista tapahtumista huolimatta yhteisöt osoittivat vahvaa yhtenäisyyttä ja vaikka palon arvet jäävät, toivo vihreämmästä tulevaisuudesta elää vahvana.