Torstain ja perjantain välisenä yönä 13.6.2025 kello 3:00 Israel käynnisti laajamittaisen ennaltaehkäisevän sotilasoperaation koodinimeltään ”Operaatio Nouseva Leijona”, joka kohdistui Iranin ydinlaitoksiin, sotilasinfrastruktuuriin ja avainhenkilöihin. Israelin näkökulmasta hyökkäys oli vastaus vuosikymmeniä kestäneisiin iranilaisuhkauksiin ”pyyhkiä Israel kartalta”, erityisesti ylimmän johtajan ajatollah Ali Khamenein ja islamilaisen vallankumousvartion (IRGC) korkeiden virkamiesten taholta. Israelilaiset poliittiset johtajat, pääministeri Benjamin Netanyahu mukaan lukien, perustelivat iskut välttämättömänä toimenpiteenä estääkseen Iranin ydinasekyvyn saavuttamisen, jota Israel pitää eksistentiaalisena uhkana. Operaation laukaisi 12. kesäkuuta 2025 julkaistu IAEA:n raportti, joka julisti Iranin laiminlyöneen ydinvelvoitteitaan ja herätti pelkoja siitä, että Iran oli enää kuukausien päässä ydinpommin tuotannosta.
Israelin ilmavoimat (IAF) suorittivat yli 200 ilmaiskua kohdentaen ne muun muassa Natanzin uraanin rikastuslaitokseen, sotilastukikohtiin ja ohjuslaukaisualustoihin. Operaatio käsitti myös korkea-arvoisten iranilaisten henkilöiden eliminoinnin, mukaan lukien IRGC:n komentaja Hossein Salamin, yleisesikunnan päällikön Mohammad Bagherin sekä useiden ydintutkijoiden. Israelilaiset viranomaiset väittivät iskujen heikentäneen merkittävästi Iranin sotilasjohdon ja ydininfrastruktuurin toimintakykyä. IAF saavutti ilmaherruuden Teheranin yllä ja tuhosi kolmasosan Iranin ohjuslaukaisualustoista. Netanyahu korosti operaation tarkoituksena olevan ”eksistentiaalisen uhan poistamisen” Israelilta, väittäen että Iranin kyky uhata juutalaista valtiota oli vakavasti heikentynyt.
Iran vastasi ”Operaatio Ankara rangaistus” -operaatiolla, laukaisten yli 100 ballistista ohjusta ja lennokia, jotka kohdistuivat israelilaisiin sotilaskohteisiin ja kaupunkeihin, mukaan lukien Tel Aviv, Jerusalem ja Haifa, alkaen 13.–14. kesäkuuta. Israelin Iron Dome ja muut puolustusjärjestelmät torjuivat suurimman osan ohjuksista, mutta jotkut aiheuttivat vahinkoja, erityisesti Keski-Israelissa. 15. kesäkuuta mennessä vähintään 14 israelilaista oli kuollut ja satoja loukkaantunut, ja asuinalueilla kuten Bat Yamissa ja Petah Tikvassa oli merkittäviä tuhoja. Merkittävä iranilainen ohjusisku 19. kesäkuuta osui Soroka-sairaalaan Beershebassa, loukkaantuen 32 henkilöä, minkä Israelin ulkoministerin varaministeri tuomitsi tahallisena hyökkäyksenä siviilejä vastaan. Yhteensä 28 israelilaista kuoli siviilikohteisiin suunnatuissa ohjusiskuissa.
Israelilaiset sotilasviranomaiset kertoivat iskujen lykkäävän Iranin ydinohjelmaa ”erittäin pitkäksi ajaksi”, ja Netanyahu vakuutti, että hallinnon vakaus oli ennennäkemättömän uhan alaisena. Kertomus siitä, että Israel sai Iranin polvistumaan, sopii yhteen Israelin kuvaukseen heikentyneestä iranilaisesta hallinnosta, jonka ilmapuolustus on tuhottu ja johto sekasorrossa. Israelin strateginen tavoite ulottui ydinaseiden häirinnän lisäksi mahdollisesti hallinnon vaihdoksen edistämiseen, kun Netanyahu puhui iranilaiselle kansalle kehottaen heitä ”yhdistymään lippunne ympärille” kukistaakseen ”pahan ja sortavan hallinnon”.
Kesäkuun 24. päivänä tulitauko alkoi kello 7:00, mutta se rikottiin 11 minuutin sisällä. Kello 4:58–7:11 välisenä aikana Iran ampui noin 20 ohjusta kohdistuen eri alueille ympäri Israelia. Jokainen salvo sisälsi muutaman ohjuksen, jotka suunnattiin maan eri alueille. Beershebaan kohdistuneessa hyökkäyksessä ammuttiin kaksi ohjusta. Toinen torjuttiin, mutta toinen osui asuinrakennuksen kuudennessa kerroksessa sijaitsevan turvahuoneen alueelle, mikä johti neljän siviilien kuolemaan. Yksi turvahuone tuhoutui ja toinen vaurioitui; vaurioitumattomissa turvahuoneissa olleet selviytyivät. Myöhemmin samana aamuna kello 10:30 lisäohjussalvot kohdistuivat Haifaan ja Israelin pohjoispiiriin
Israelin näkökulmasta sota edustaa historiallista muutosta sen sotilasopissa, siirtymistä hillinnästä ratkaiseviin toimiin Irania vastaan. Operaatio hyödynsi Iranin heikentynyttä tilaa, kun sen välityspalvelijoiden (Hamas ja Hizbollah) toimintakyky oli merkittävästi heikentynyt aikaisempien israelilaistoimien seurauksena. Israelilaiset johtajat kehystivät konfliktin vastaukseksi Iranin pitkäaikaisiin uhkauksiin tuhota Israel, ja iskut paljastivat Iranin haavoittuvuudet, kuten sen rajallisen ilmapuolustuksen ja epäorganisoidun vastauksen.
12 päivää kestänyt sota on ollut rohkea ja menestyksekkäs kampanja, joka on iskenyt kovan iskun Iranin sotilasjohdolle, ydinohjelmalle ja alueelliselle vaikutusvallalle. Iskut vastasivat Iranin toistuviin uhkauksiin tuhota Israel, saavuttaen merkittäviä strategisia voittoja eliminoimalla avainhenkilöitä ja vahingoittamalla kriittistä infrastruktuuria.